Wild forest berries are in an increasing demand, and the industry is growing rapidly. This has brought a rising number of foreign, and especially Thai, berry pickers working in Finnish forests every year. The pickers arrive here through agents yet at their own risk and without any work contracts. They take up large loans in order to finance the trip, and work 18-hours per day throughout the berry season to pay back and hopefully, profit a little. Most foreign pickers work in Lapland or Eastern Finland.

In Finland, the use of foreign berry pickers has raised strong public interest and debate. However, forming a solid stance towards the phenomenon is not easy. At the one end, it is hard to stand against the use of foreign berry pickers without positioning oneself with racist and xenophobic discourses or without ending up with the argument that these are ‘our berries, not theirs’. On the other hand, can such a system be defended in which migrant seasonal ‘workers’ are brought to Finland without sufficient rights and basic security?

Berry Tours is grounded on a desire to move beyond this dichotomy. How might we think and talk about the phenomenon without contributing to an unnecessary conflict between Finnish and foreign berry pickers, or without limiting ourselves to perspectives that are conditioned by the growing industry whose primary goal is economic profit? After all, the meaning of wild forest berries and berry picking is not limited to profit and productivity: forest berries carry important cultural, nutritional and recreational values as well. Open debate is important also from the perspective of foreign berry pickers: now is the time to influence on the conditions under which wild berries will be picked in the future.

Luonnonmarja-ala kehittyy ja kansainvälistyy, ja marjanjalostajat haluavat marjoja raaka-aineeksi ja jatkotuotantoon yhä enemmän. Siksi marjametsässä törmää yhä useammin ulkomaalaisiin, etupäässä thaimaalaisiin marjanpoimijoihin. Toistaiseksi suurin osa poimijoista on sijoittunut Itä-Suomeen ja Lappiin.

Ilmiö puhuttaa, mutta siihen on hyvin vaikeaa ottaa kantaa. Poimijoita on vaikea vastustaa leimautumatta rasistiksi ja marjojen pihtaajaksi. Toisaalta, voiko sellaista systeemiä puolustaa, missä Suomeen tuodaan maailman toiselta puolelta siirtotyöläisiä ilman riittäviä oikeuksia ja perusturvaa?

Tämän näyttelyn tavoitteena on pohtia, miten ulkomaalaisista marjanpoimijoista ja luonnonmarja-alan muutoksista voisi puhua ilman, että keskustelu jähmettyy suomalaisten ja ulkomaalaisten marjanpoimijoiden välille rakennettuun vastakkainasetteluun, tai etenee pelkästään taloudelliseen tuottoon keskittyvän marja-alan ehdoilla. Marjastus kuitenkin merkitsee paikallisesti myös kulttuuriperintöä, hyvinvointia, lähiruokaa ja luonnossa virkistymistä.

Ulkomaalaisten marjanpoimijoiden käytöllä on väistämättä laajoja kulttuurisia, sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia sekä meillä että poimijoiden lähtömaassa. Siksi aiheesta on tärkeää käydä avointa keskustelua nyt, kun vakiintumassa olevan käytännön pelisääntöihin voi vielä vaikuttaa. Samalla ratkaistaan, tuleeko thaimaalaisesta marjanpoimijasta Suomessa nousevan rasismin keppihevonen vai osa globaalin eriarvoisuuden kritiikkiä.